Etelä-Karjalan Taiteilijaseura – RAUHA
Rauha-näyttely on Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran 35-vuotisnäyttely. Seuraan kuuluu nykyään 174 jäsentä, joista kuraattori Kalle Hamm valitsi 12 taiteilijan teoksia taiteilijaseuran jäsenille järjestetyn avoimen haun perusteella.
Rauha on käsitteenä samantyyppinen kuin vapaus. On vapautta johonkin ja vapautta jostakin. Myös rauhaa voi lähestyä samalla tavalla: rauhaa johonkin tai rauhaa jostakin. Näyttelyyn ehdotetuissa teoksissa ’rauha jostakin’ määrittyy rauhan poissaolona, sotana tai kiireenä, jotka estävät rauhan tunteen. ’Rauha johonkin’ ilmenee puolestaan tarpeena omaan sisäiseen hiljentymiseen, jota löydetään muun muassa luonnosta ja rentoutumistekniikoista. Näyttely kuljettaa katsojan ’rauhasta jostakin’ syvemmälle ’rauhaan johonkin’ – rauhattomuudesta rauhaan.
Katsojan toivottaa tervetulleeksi sisääntuloaulassa oleva Shelter 3.0 -teos, jonka tekemiseen kävijä voi halutessaan osallistua. Museon tiloihin astuttuaan hän kohtaa ensimmäisessä huoneessa teoksia, jotka käsittelevät rauhaa ulkoisena, fyysisen maailman ilmiöinä. Museon toisessa salissa ulkoinen maailma rajautuu omaan henkilökohtaiseen elinpiiriin, ja siihen miten rauha tai sen poissaolo ilmenee omassa arjessa. Museon taaimmaisissa tiloissa katse kääntyy sisäänpäin oman kehon ja mielen sisäisiin prosesseihin.
Näyttely on toteutettu Karjalan kulttuurirahasto avustuksella.
NÄYTTELYN TAITEILIJAT
Viivi Kiiskisen Shelter 3.0 on kierrätystekstiileistä rakentuva installaatio, jonka tekemiseen myös yleisö voi osallistua. Nimensä mukaisesti se voi olla suoja, piilo tai turvapaikka, jonne voi vetäytyä maailman hälinästä. Taiteilija järjestää näyttelyn aikana tapahtumapäiviä, jossa yleisö voi osallistua teoksen tekemiseen ohjatusti.
Jyrki Markkasen teoksissa historian vaunut kolkkaavat eteenpäin kohti uusia konflikteja ja sotia. Rauhan ajat ovat sivuraiteita missä syitä ja seurauksia korjaillaan ja peitellään. Tulee uusia syitä, radat kulkevat ja risteävät määrättyjä reittejä, jatkuvat loputtomina kehinä tai päättyvät lopullisesti.
Tuomas Tyrisevän maalaukset ovat välähdyksiä alati muuttuvasta maisemasta. Tummasävyisistä teoksista välittyy autius ja hiljaisuus, joissa maisema ja mielentila sulautuvat yhdeksi erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Taiteilija on maalannut teokset muistikuvien perusteella Etelä-Karjalan alueelta. Mikko Kallavuon valokuvateos on otettu aidon Nord Stream -kaasuputken sisältä. Esillä on myös sammaloitunutta kaasuputkea esittävä pienoismalli, joka on taiteilijan unelma siitä, että hyökkäyssodan rahoitus on jonain päivänä vain muisto. Kokonaisuus viittaa Kotkassa sijaitsevaan Nord Stream 2 -projektin muistomerkkiin, jonka päivittämätön infotaulu kertoo edelleen menestyksekkäästä infrastruktuurihankkeesta.
Pauli Parkkiselle rauha on sotatilan vastakohta. Taiteilija on jo vuosien ajan koonnut kirjastoa hänelle tärkeistä kirjoista, joihin hän on tehnyt uudet kannet. Tässä näyttelyssä kävijä pääsee tutustumaan sotaa ja rauhaa käsitteleviin kirjoihin, joita voi lukea mustasta nahasta tehdystä A Negotiating Table -teoksen äärellä.
William Dennisukille sota ja kaaos luovat halun päinvastaiseen, rauhallisempaan tapaan olla maailmassa. Piirrokset kuvaavat vaatimattomia huonekasveja, joilla on tärkeä symbolinen ja fyysinen rooli stressin vähentämisessä; ne muistuttavat meitä yhteydestämme luontoon. Kuva-alueen yli valuvan hiilipölyn voi mieltää saasteeksi tai laskeumaksi, joka kertoo vaarantuneesta maailmasuhteestamme, ja kehottaa etsimään rauhaa luonnosta ja omasta sisäisestä minästä.
Janette Holmströmin teoskokonaisuus vie katsojan matkalle. Maisemaa halkoo keltainen viiva, mutta myös itäraja. Voikukan haiveniin tarttunut maali ennustaa muutosta. Suuressa valokuvassa Topeliuksen koivusta ja tähdestä on jäänyt jäljelle vain tähti: Miten löydämme kotiin, mistä tunnistamme kodin.
Samuli Nihtilän kollaasimaalaukset käsittelevät medioitua sotaa, ja sitä kuinka sotakuvasto vuotaa arkeemme. Viittaukset historiallisiin sotiin muistuttavat siitä, ettei tämä kuvasto häviä mihinkään, vaan jää sotien päätyttyä kummittelemaan eri medioihin. Tätä kuvastoa käytetään varoittamaan sodan vaaroista, mutta myös perustelemaan sotien aloittamista.
Rauni Tanskasen Puolustajat nousee aitana tai hammasrivistönä katsojan eteen. Selvästikin joku on yrittänyt päästä läpi, koska yksi piikki on kaatunut ja katkennut. Teoksen voi nähdä myös oman sisäisen rauhan etuvartiona puolustamassa omaa mielenrauhaa maailman myllerryksessä. Teos on tehty Imatran alueella kasvaneista omenapuista.
Susa Walveelle taiteellinen työskentely on tapa harjoittaa elämistä tässä ja nyt. Tauko-teoksessa hän on kirjoittanut kirjoituskoneella ajatus- ja taukoviivaa paperille. Mukaan mahtuu myös herpaannuksia, eräänlaisia ajatuskatkoksia. 0-teos on harmaalla puuvärillä valkoiselle seinälle piirretty teos, josta välittyy itäisten filosofioiden tyhjyys-käsitys.
Saara Reinikaisen piirustukset kuvaavat rauhan löytymisen jälkeistä tilaa. Sitä on edeltänyt kamppailu oman minuuden löytämiseksi, missä on joutunut hyväksymään myös oman itsensä huonot piirteet. Unenomaisissa teoksissa vilisee valkoisia kaneja ja mittakaavat heittävät kuperkeikkaa niin kuin Liisan seikkailuissa Ihmemaassa.
Enni Vekkelin teokset perustuvat primitiivipoltettuihin saviesineisiin, jotka on upotettu veteen. Videon ratsastajapatsas liukenee muruiksi: Sodan muistomerkkejä ei enää omisteta sotapäälliköille, vaan sodan uhreille. Rautalanka ruostuu vedessä jättäen hemoglobiinin punaisia jälkiä saveen. Vedenalaisia maailmoja katsellessa voi miettiä, mitä väkivalta tekee kulttuurille.
Huomaathan poikkeukset kesäaukiolossa: ma–to klo 9–18, pe sekä 20.6. klo 9–16, suljettu 21.6.
Kannen kuva: Saara Reinikainen: Herätys, Tapio, 2022, kuitukärkikynä ja lyijykynä paperille
--------------
The Rauha (Peace) exhibition is the 35th anniversary exhibition of the South Karelia Artists' Association. The Association currently has 174 members, of which curator Kalle Hamm selected 12 artists' works based on an open call for artists' association members.
Peace is a concept similar to freedom. There is freedom to something and freedom from something. Peace can also be approached in the same way: peace to or from something. In the artworks proposed for the exhibition, 'peace from something' is defined as the absence of peace, war or haste that prevent the feeling of peace. In turn, 'Peace to something' manifests itself as a need for one's own inner stillness, which can be found, for example, in nature or relaxation techniques. The exhibition takes the viewer to the journey from 'peace from something' deeper into 'peace to something' – from unrest to peace.
Visitors are welcomed by the Shelter 3.0 in the entrance hall of the museum, which they can participate in creating if they wish. Upon entering the museum, the first room contains works that deal with peace as an external, physical phenomenon. In the second room of the museum, the external world is confined to one's own personal sphere of life, and how peace, or the absence of it, manifests itself in one's daily life. In the outermost rooms, the gaze turns inwards to the inner processes of one's own body and mind.
Exhibition is supported by Karelia Cultural Foundation.
THE ARTISTS OF THE EXHIBITION
Viivi Kiiskinen's Shelter 3.0 is an installation made of recycled textiles, which the public can also participate in making. As the name suggests, it can be a shelter, a hiding place or a refuge where you can retreat from the hustle and bustle of the world. During the exhibition, the artist organizes event days where the public will be able to participate in the creation of the work in a guided manner.
In Jyrki Markkanen's sculptures, the wagons of history rumble on towards new conflicts and wars. Times of peace are sidetracks where causes and consequences are corrected and covered up. New causes emerge, tracks follow and cross predetermined routes, continue in endless circles or end for good.
Tuomas Tyrisevä's paintings are glimpses of an ever-changing landscape. His dark-toned works convey a sense of desolation and silence, where landscape and state of mind merge into one inseparable whole. The artist has painted the works from memories of the South Karelia region.
Mikko Kallavuo's photographic work was taken from inside the real Nord Stream gas pipeline. There is also a miniature model of the mossy gas pipeline, which is the artist's dream that the funding of the war of aggression will one day be only a memory. The piece refers to the Nord Stream 2 project memorial in Kotka, where an undated information board still tells about the successful infrastructure project.
For Pauli Parkkinen, peace is the opposite of war. For years, the artist has been building up a library of books that are important to him, for which he has made new covers. In this exhibition, visitors can discover books on war and peace, which can be read alongside A Negotiating Table, made of black leather.
For William Dennisuk, war and chaos create a desire for the opposite, more peaceful way of being in the world. Drawings depict humble houseplants that play an important symbolic and physical role in reducing stress, in that they remind us of our connection with the natural world. The coal dust overflowing the picture area can be thought of as pollution or fall out, which tells of our compromised relationship with the world, and recommends you to look for peace in nature and in your own inner self.
Janette Holmström's artwork takes the viewer on a journey. The landscape is split by a yellow line, but also by the eastern border. The paint stuck to the dandelion's hairs predicts change. In a large photograph, all that remains of the birch and the star in Topelius' novel is the star: how we find home and how to recognise it.
Samuli Nihtilä's collage paintings deal with the mediated war, and how war imagery seeps into our everyday lives. The references to historical wars remind us that this imagery does not disappear, but remains in the media after the wars have ended. This imagery is used to warn of the dangers of war, but also to justify the initiation of wars.
Rauni Tanskanen's Puolustajat (Defenders) stands as a fence or a tooth row in front of the viewer. Clearly someone has tried to get through, because one of the spikes has fallen and broken. The work can also be seen as a vanguard of one's own inner peace, defending one's own peace of mind in the turmoil of the world. The work is made from apple trees grown in the Imatra area.
For Susa Walve, artistic work is a way to practice living in the here and now. In her Tauko (Pause), she typed on a typewriter with dashes and spaces on paper. There are also typing errors, a kind of interruptions for thought. The work 0 (Zero) is drawn with grey colour pencil on a white wall, conveying the notion of emptiness in Eastern philosophy.
Saara Reinikainen's drawings depict the state after the discovery of peace. It has been preceded by a struggle to find one's own self, where one has had to accept the bad aspects of oneself. The dreamlike works are full of white rabbits and the scales are fluctuating as in Liisa's adventures in Wonderland.
Enni Vekkeli's artworks are based on primitive fired clay objects immersed in water. The equestrian statue in the video dissolves into crumbs: war memorials are no longer dedicated to warlords, but to the victims of war. The iron wire rusts in the water, leaving hemoglobin-red traces in the clay. Looking at these underwater worlds, one might wonder what violence does to culture.
Open from Monday until Thursday 9–18, Fridays and on 20 of June 9–16, Closed on 21 of June